Siippa ehdotti ehkä hiukan kuivakkaasti pyörien asentamista sohvan alle.
Onkohan se ärsyttävää, kun sohvan paikka vaihtuu tuhkatiheään työpäivien aikana? Joskus jopa vessareissun aikana. Koskaan ei tiedä, minkälaiseen huusholliin palaa. Ruokapöytä on ainoa huonekalu, joka on niin painava, etten saa sitä ominpäin siirretyksi - paitsi siirsinhän minä kerran senkin, ja toisen kerran tungin sen alle suuren maton. Lapset vähän auttoivat.
Yritän purkaa keväisen rakennuskuumeeni uuden (tai vielä mieluummin vanhan) talon sijasta isoäidinneliö-tyynynpäälliseen, jota vimmaisesti virkkaan, mutta ei se ihan auta. Vähän piti siitä huolimatta siirtää huonekalujen paikkaa. Onneksi se ei maksa mitään.
Valoa on jo päiväsaikaan sen verran, että kuviin saa huijattua pitkällä valotusajalla hyvinkin kirkkaat tunnelmat.
Ja onhan se aurinko paistanut oikeastikin. Ihanaa!
Sen vaikutus on kuitenkin vielä niin mieto, että muratti ei tukehdu suoraankaan paisteeseen. Tarja Ritari Designin rouhean kaitaliinan alla majailee Romuritarin vankkatekoinen lankkupöytä, joka on vahattu tummaksi, mutta jonka pintaan haaveilen toisinaan vaaleampaa väriä.
Pinnassa alkaa olla paljon käytönjälkeä ja kulumaa, ja suunnitelmissa onkin hiaista keväämmällä pinnassa oleva väritön vaha pois ja vahata kolhiintunut pinta uudestaan Vanhanaikaisella viimeistelyllä, jolloin kolhut saavatkin komeilla mustine patinoineen pöydän pinnassa. Toisaalta haaveilen samaan aikaan vaaleasta pinnasta, tämän sohvapöytänä toimivan penkin tyyliin:
Se on se naisena olemisen vaikeus!
Siirtovaikeuksista huolimatta tämä iso kaappikin muutti vastapäiselle seinälle samalla kun sohvakin sai siirron. Kaakeliuuni onkin varmaan salaa helpottunut siitä, että se on muurattu paikoilleen. Turha koittaa siirrellä, nainen!
Siipalle muuten sellaisia terveisiä, että sohvaa on vielä suht helppo siirrellä, mutta tuo iso vaalea kaappi sekä harmaa avokirjahylly ovat ne hankalimmat. Jos kaappia painon puolesta saakin siirretyksi, tahtovat sukat luistaa työntäessä alta, jos seinästä ei saa otetuksi tukea.
Että miten olis renkaat niihin kaappeihin?!
Kyllä mäkin joskus siirsin lasivitriinin maton avulla. Tietenkin tyhjäsin sen ensiksi. Nyt se on siirretty niin tänne olkkariin, etten sitä voi siirtää enää minnekään, kun sen ainut sopiva paikka on tuo.
VastaaPoistaMeillä määrää iso ikkunan, sen eteen ei isäntä tykkää panna mitään, korkeitaan kukkia, hän haluaa katsella pihalle :) :)vaikka näkyy vain peltoa.
Minäkin luulin joskus, että meidän olkkarissa on ikkunoiden ja oviaukkojen takia sovalle vain yksi paikka. Miten väärässä olinkaan. ;)
PoistaHuonekalujen siirtely on ehkä parasta ja edullisinta terapiaa mitä tiedän. Oon tainnut harrastaa sitä koko ikäni. Mies on jo täysin sopeutunut siihen, lapsetkin useinmiten ihastelevat uutta järjestystä. Ihana ruokapöytä teillä. Ritu
VastaaPoistaSe on kyllä hyvä harrastus! :D Lapset antavat meilläkin paljon ihastunutta palautetta mullistuksista, on kuulemma ihan kuin uusi koti aina vähän aikaa.
PoistaJoo! Renkaat kaikkien huonekalujen alle! Siivoaminenkin helottuu :) Onpa teillä kivannäköistä!
VastaaPoistaJoo siivotessa se ois kyllä supernäppärää! :)
PoistaKuulostaapa tutulta tuo siirtelyvimma 😁 Meilläkin mies totesi että keittiön pöytäkin muuttaa suuntaa joka viikkosiivouksen yhteydessä 🙊 Kovin paljon en kyllä tässä taloudessa ole vielä ehtinyt huonekalujen paikkaa vaihdella. Vielä riittänyt muuta sisustuksen laittoa sen verran,mutta luulen että kohta täytyy muutamaa kaappka hiukan siirrellä 😄 Halpaa huviahan se järjestyksenvaihto on 👍
VastaaPoistaKadehdin keittiönpöytäasiassa sua, meillä kun ei tää 2,3-metrinen pöytä mahdu olemaan kuin näin. Niiin tylsää!!
PoistaIhanan näköistä! Ja hienosti sopivat kalusteet noinkin pain huusholliinne. <3 Meillä on kotona tilanne, että kalusteet on ny, niinku ne on, ei oo toista paikkaa. Saas nähä, koska alkaa ahistaa. ;)
VastaaPoistaSe on sitä kykyä nähdä erilaisia mahdollisuuksia, kun tavarat vaihtaa paikkaa tiuhaan :)
VastaaPoista