lauantai 8. lokakuuta 2016

Pikainen hihatin

Sain ilokseni kutsun isosiskoni valmistumis- ja valajuhlaan, mutta koska aikataulu oli tiukka, ja koska työ, en päässyt kiinni mekon ompelun iloihin. Mekko lähti mukaan valmiina Carlsonilta, eikä siihen tarvinnut kuin pientä hienosäätöä omalla koneella, ja se oli valmis. Mutta kaupan hengareissa roikkuvat bolerot, hihattimet ja keepit eivät olleet oman näköisiä alkuunkaan, ja vähintään viidenkympin hinta parista hullusta hihasta tuntui aivan absurdilta, kun kyseiseen vaatekappaleeseen ei kangastakaan mene kuin pikkupala.

Eurokankaasta löysin vuodenaikaan sopivaa neulosta, jossa on sopivasti rouheutta ja somasti pieniä paljetteja kimaltamassa.



Sain juhlasta muistoksi ihania kuvia maailman parhaasta sisaruskolmikostamme, mutta olen rajannut kuvista muut pois ja esittelen vain boleron. Tai oikeastaan se on hihatin. Sen kaava on alunperin Burdan numerosta 11/13, ja pienin muokkauksin se oli juuri sitä, mitä hain. Pelkät vajaamittaiset hihat ja selän V-aukkoisen pääntien peittäminen. Ja vähän lämpöä pliis. 

Ja missä akat*, siellä ilo. On ne sellaisia siskokultia!




Tämä pukuyhdistelmä toimi vallan mainiosti (kaikkialla paitsi liukuportaissa), ja tulee epäilemättä näkemään vielä juhlat jos toisetkin. Tähän kirjoitan vielä muistiin itselleni, että seuraava projekti voisi olla villakangastakin ompelu, koska laitoin aikoja sitten kiertoon aikaisemmin tekemäni. Olisi huomattavasti mukavampi olla ulkovaatteisiin asti hyvin pukeutunut, sen kerran, kun näin arvokasta tilaisuutta saa olla todistamassa.




Rohkeutta, taitoa, onnea ja iloa vaativaan lääkärin työhön, rakas sisko!


*) akat = nelipäinen mölylauma, joka koostuu kahdesta parhaasta ja ainoasta siskostani sekä meidän kaikkien yhteisestä äidistä. Yksinkertaisesti parasta seuraa.

2 kommenttia:

  1. Hieno on hihatin. Kuin myös mekko ja akka sen sisällä ❤
    Omaispa itsekin taidon tehdä sen mitä puuttuu!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.